Löysin jokin aika sitten voimakkaan henkisen välineen, jonka haluan jakaa kanssasi. Sitä ennen haluan kuitenkin kertoa tarinan omasta elämästäni.
Olen asunut kohta vuoden ajan sadan neliön luksuskämpässä lähellä Tampereen keskustaa. Asunnossa on olohuone, kaksi makuuhuonetta, työhuone, tyylikäs keittiö, sauna, kaksi vessaa ja tilavan huoneen kokoinen parveke. Olen virallisesti vielä työtön, vaikka olen alkanut saada tuloja tästä työstä. Olen myös sinkku, joten kyse ei ole siitä, että minulla olisi rikas mies, joka auttaisi vuokranmaksussa. Miten minä siis olen pystynyt asumaan täällä?
Palataanpa ajassa taaksepäin tammikuuhun 2012, jolloin silloinen vuokranantajani irtisanoi vuokrasopimukseni. Se oli minulle valtava järkytys, koska rakastin viihtyisää asuntoani, ja se oli pitkään aikaan ensimmäinen, joka ihan oikeasti tuntui kodilta. Halusin kyllä suuria muutoksia elämääni, mutta ainoa asia, jota en halunnut muuttaa, oli koti.
Aikani kakisteltuani ei auttanut muu kuin hyväksyä asia. Koin olevani liian väsynyt, kiireinen ja stresaantunut paneutuakseni asunnonhakuun. Sen sijaan kuuntelin joka ilta ohjattua manifestoimisharjoitusta, joka auttoi minua tuntemaan, että olen jo uudessa kodissani, miten ihana ja edullinen se on, ja miten helposti se tulee elämääni.
Tilaukseni toimitetaan
Eräänä päivänä maaliskuun loppupuolella ovikello soi, ja minulle tultiin kirjaimellisesti tarjoamaan tätä asuntoa. Vuokrasopimus olisi vain vuodeksi, mutta vuokra olisi naurettavan halpa, vain 400 e kuukaudessa.
En ole koskaan edes haaveillut tällaisesta asunnosta, enkä tarvitse sellaista ollakseni onnellinen. Olen silti nauttinut täysin siemauksen jokaisesta päivästä, jonka olen asunut täällä. Olen pyrkinyt jo pitkän aikaa luomaan elämääni vaurautta ja runsautta, ja tämän asunnon kautta olen saanut kokea juuri sitä.
Kun muutto alkoi olla jälleen edessä, mielessäni häilyi kuva kaupungin halvasta, pienestä ja ankeasta vuokra-asunnosta jossain rumassa ja ikävässä kerrostalossa. Ajattelin syvällä sisälläni, että mihinkään muuhun minulla ei olisi varaa, ja inhosin ajatusta muutosta, vaikka olin muuten valmis päästämään irti tästä asunnosta.
Mikä voisi olla vieläkin parempaa?
Kaverini heitti, että ehkä muutan vieläkin isompaan asuntoon, ja vaikka otin sen tietenkin vitsinä, se sai minut ajattelemaan. Aloin tehdä samaa manifestoimisharjoitusta kuin viime keväänä. Muistin myös Dr. Dain Heerilta oppimani välineen, jota aloin kokeilla tilanteeseeni.
Sen sijaan, että ajattelin lannistuneena joutuvani asumaan johonkin, missä en viihtyisi, aloin esittää kysymystä ”Mikä voisi olla parempaa kuin tämä?” Ensimmäisellä kerralla ajatus tuntui täysin naurettavalta, mutta se avasi minussa kuitenkin jotain, ja kysyin uudelleen: Mikä voisi olla parempaa kuin tämä? Oloni muuttui välittömästi, ja aloin nähdä rajoitusten sijaan mahdollisuuksia.
Uusi ihme
Kysymystä ”mikä voisi olla parempaa kuin tämä?” voi esittää koska tahansa. Sitä voi esittää silloin, kun asiat eivät suju hyvin tai silloin, kun kaikki on loistavasti. Tarkoitus ei ole yrittää etsiä vastausta kysymykseen, vaan antaa energian vastata.
Tällä kertaa olin aikeissa alkaa etsiä asuntoa aktiivisesti. En vain ehtinyt niin pitkälle, koska siskoni oli – pyytämättäni – alkanut etsiä sitä minun puolestani. Hän löysi minulle montakin mahdollista asuntoa, joista yksi ”sattui” olemaan juuri sillä kadulla, jonne olin jo aikaisemmin toivonut pääseväni asumaan, mutta mikä oli tuntunut täysin mahdottomalta.
Kauniisti koristeltujen vanhojen puutalojen muodostama alue lähellä metsää ja järveä – ja kaupungin keskustaa – tuntui kauneimmalta asuinpaikalta, jonka pystyn kuvittelemaan. Olin kuitenkin ihan varma, että jos sieltä vapautuisi jotain, en saisi edes tietää siitä, ja vaikka saisinkin, se olisi ihan liian kallis.
Tänään kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen asuntoon, joka sijaitsee sillä kadulla. Joillekin tilavasta ja hienosta luksusasunnosta luopuminen voisi olla vaikeaa, mutta minä maltan tuskin odottaa, että pääsen asettumaan 1939 rakennetun puukerrostalon kodikkaaseen pikkukopperoon, joka on pienempi kuin nykyisen asuntoni olohuone. Aina kun ajattelen uutta kotiani ja sen lähellä sijaitsevaa metsää, minun on pakko nauraa ääneen ilosta.
Mikä voisi olla parempaa kuin tämä?
Rakkaudella,
Inna Thil
P.S. Suunnittelen ilmaista manifestoimisen nettikurssia, jolla puhun lisää siitä, miten manifestoin elämääni ihania asioita. Jos olet pettynyt positiiviseen ajatteluun, vahvistuksiin, visualisointiin ja aarrekarttoihin, tämä on sinua varten.