Unelma

Minun unelmani on tärkeä.
Se on yhtä tärkeä kuin kaikkien muidenkin unelmat.
Sillä on yhtä suuri oikeus olla olemassa.
Sama Elämä, joka toteuttaa toisten unelmia, näkee
minun syvimmät toiveeni ja pyrkii toteuttamaan ne.

Annan unelmalleni luvan tulla todeksi, saada
muodon näkyvässä maailmassa.
Mahdollisuuden siemen, joka on aina ollut sisälläni,
saa nyt kasvaa ja puhjeta kauneimmaksi
kuviteltavissa olevaksi kukaksi.

Pidän puhtaanvalkoista kukkaa kämmenelläni ja
näen, kuinka se siunaa kaikkia joita se koskettaa.
Kuvittelin, että tämä on Elämän lahja minulle, mutta
se onkin minun lahjani Elämälle.

- Inna Thil

Tuntemattomaan astuminen

Minä sitten rakastan tuoretta avomiestäni. Ja sitä, mitä asiat loksahtavat paikoilleen. Olen päättänyt luoda sisäistä rauhaa ja levollisuutta, ja elämä tuo eteeni asioita, jotka auttavat minua rentoutumaan.

Järjestin tänään laatikoita ja tavaroita muuton jäljiltä, ja yhdestä laatikosta löytyi kannettava cd-soitin. Stereoissamme on cd-soitin rikki, joten musiikinkuuntelu on jäänyt vähiin.

Mutta löytyi cd-soitin. Lounaan jälkeen mietiskelin ääneen, että minun pitää keksiä sellaista tekemistä, jossa ei tarvitse käyttää päätä. Oli raskas olo päässä ja tietokoneella työskentely, lukeminen ym. aktiviteetit olisivat vain pahentaneet sitä.

- Ota se cd-soitin, mieheni sanoi. Ja minä otin. Kuuntelin levyjä, joita en ole kuunnellut vuosiin, ja hetken kuluttua alkoi laulattaa. Huomasin kehoni ja mieleni rentoutuvan ja uusiutuvan. Alkoi tulla jopa lievä inspiraatio, mikä on aina hyvä merkki.

Vaikka olen alkanut kokea taas entistä enemmän ja entistä syvempiä rentoutumisen hetkiä, ja nukunkin jo paremmin, aika paljon käyn vielä ylikierroksilla ja iskee suorittamisvimma.

Muistutan itseäni, että ne juontavat juurensa turvattomuudentunteesta.

Mutta mistä turvattomuudentunne sitten tulee? En minä ole jatkuvasti näin stressaantunut eli en tunne oloani jatkuvasti yhtä turvattomaksi.

Miettiessäni asiaa ymmärsin, että turvattomuudentunne liittyy haluuni laajentaa työtäni ja saattaa se entistä useamman ihmisen tietoisuuteen.

Minulle sanotaan usein, että olen rohkea ihminen. Ja niinhän minä olenkin. Rohkeutta ei voi kuitenkaan olla ilman pelkoa.

Jokainen askel, jonka olen ottanut työssäni, on pelottanut minua.

Ensimmäisen blogikirjoituksen julkaiseminen aiheutti lievän paniikkikohtauksen.

Ensimmäisen äänitteeen tekeminen ja julkaiseminen jännitti hirveästi, ensimmäisestä YouTube-videosta tai suorasta videolähetyksestä puhumattakaan.

Aloittaessani tämän työn loin ympärilleni turvan. Minua pelotti nähdyksi tuleminen. Kritiikin kohteeksi joutuminen. Hylätyksi ja torjutuksi tuleminen. Se, että en olisi riittävän hyvä. Mutta loin tietoisesti turvan pystyäkseni ottamaan tarvittavat askeleet.

Nyt, kun haluan laajentaa, huomaan luomani turvan rajat. Tein siitä liian pienen, ja nyt tunnen astuvani jälleen pelottavaan maailmaan.

Tällä kertaa luodessani turvaa varmistan, että turva on niin laaja ja vankkumaton, että se pitää sisällään kaiken.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Lääke turvattomuudentunteeseen

Toissailtana mennessäni nukkumaan minut valtasi syvä levollisuudentunne. Mistä se oikein tuli, ihmettelin.

Yksi vastaus on asia, jota olen harjoitellut tiiviisti erityisesti viimeisen vuoden ajan. Itsensä rakastaminen.

Huomattuani, että stressini, suorittamisvimmani, täydellisyydentavoitteluni ja kontrollintarpeeni taustalla on turvattomuudentunne, kuvittelin, että vastaus tähän on luoda vastakkainen tunne, turvallisuus.

Yksi keskeisimmistä asioista, joita opetan työssäni, on tietoinen tunnetyöskentely. Yksi tietoisen tunnetyöskentelyn osa-alue on haluttujen tunteiden luominen silloin kun niitä tarvitsee. Manifestoijana tiedostan, että minun ei tarvitse odottaa, että jokin ulkopuolellani synnyttää minussa tietyn tunteen. Sen sijaan olen opetellut luomaan haluamani tunteet itse.

Jokin sisälläni ohjasi minua kuitenkin erilaiseen työskentelyyn kuin olin kuvitellut. Tuli oivallus, että lääke turvattomuudentunteeseen on itseni rakastaminen vieläkin täydemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin tähän asti.

Ymmärsin, että hyvin pitkälti turvattomuudentunteeni liittyy pelkoon, että jos jotain pahaa tai ikävää tapahtuu, en selviä siitä.

Ajattelin pahimpia pelkojani ja mietin, mitä tapahtuisi, jos ne toteutuisivat. Päätin, että jos se ja se tapahtuisi, rakastaisin itseäni silti.

Se toimi. En tuntenut oloani enää niin turvattomaksi. Sen sijaan tuli levollisuus. Muistutin itseäni useaan otteeseen päätöksestäni. Haluan, että se menee syvälle olemukseni ytimeen asti.

Tapahtui mitä tahansa, minä rakastan itseäni.

Itsensä rakastaminen ei ole ehkä looginen lääke turvattomuudentunteeseen. Se ei tule mieleen aivan ensimmäisenä. Itsensä rakastamisessa, niin kuin rakkaudessa yleensä, on kuitenkin voimaa. Tässäkin tapauksessa rakkaus koskettaa jotain asiaa taiallaan ja muuttaa sen.

En väitä, että en tuntisi oloani enää ollenkaan turvattomaksi, että en stressaisi tai haluaisi kontrolloida asioita.

Mutta saadessani itseni kiinni stressaamisesta, kontrolloinnista, suorittamisesta tai täydellisyydentavoittelusta muistan mistä ne juontuvat, ja silloin luon itseeni jälleen rakkauden tunteen.

Muutokset tapahtuvat sisälläni nopeasti, koska olen harjoitellut näitä asioita pitkän aikaa. Henkisen tieni alkutaipaleella en pystynyt muuttamaan asioita näin nopeasti. Harjoittelu tekee mestarin.

Tietenkin oikeiden välineiden löytäminen on myös tärkeää.

Itsensä rakastaminen. Mikä voisi olla parempaa kuin tämä?

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Turvattomuudentunne

WP_20140901_003Viime viikolla oivalsin, että stressini johtuu pohjimmiltaan turvattomuudentunteesta.

Olen tutkaillut sen jälkeen tätä tunnetta, ja huomannut seuraavaa:

1) Stressin lisäksi suorittaminen johtuu minulla turvattomuudentunteesta. Stressi ja suorittaminen kulkevatkin usein käsi kädessä. Tarve saada kaikki tehtyä, vaikeus pysähtyä lepäämään tai rentoutumaan. Tällaiset asiat liittyvät suorittamiseen. Niin kuin myös kyvyttömyys nauttia siitä mitä tekee tai on saanut valmiiksi. Mieli askartelee vain tekemättömien asioiden kimpussa.

2) Täydellisyydentavoittelu juontuu myös turvattomuudentunteesta. Syvällä sisälläni, alitajunnassani, minulla on tunne, että kaikki on minusta kiinni. Jos pidän asiat järjestyksessä enkä mokaa mitään, hyvät asiat säilyvät. Mutta jos teen yhdenkin virheen tai lakkaan pitämästä asioita järjestyksessä, menetän jotain itselleni tärkeää.

Tämä oli uusi oivallus, en ollut tiedostanut sitä itsestäni.

3) Kolmanneksi vielä kontrolloinnin tarve. Tarve hallita kaikkea, sellaisiakin asioita, jotka eivät ole minun hallinnassani. Tulee yhtä lailla turvattomuudentunteesta. Tämän sisäisen uskomuksen mukaan on ylipäätään mahdollista pitää kaikki järjestyksessä. Se luo pohjan sisäiselle täydellisyydentavoittelijalleni. Sitäkään en ollut tiedostanut itsessäni, miten iso tarve minulla on kontrolloida asioita.

Nämä ovat isoja oivalluksia. Näiden kanssa eteenpäin. Minusta tuntuu, että tiedostettuani kaiken tämän turvattomuudentunne ei ole enää yhtä syvä ja kokonaisvaltainen. Se alkaa saada muodon.

Ensimmäinen reaktioni, vieläkin, vaikka puhun paljon itsensä rakastamisesta ja täydellisestä hyväksymisestä, oli hankkiutua eroon näistä asioista itsessäni. Suorittajasta, perfektionistista, kontrollifriikistä. Ystäväni ja valmentajani Jaana Mikkonen muistutti kuitenkin, että voin rakastaa niitäkin puolia itsessäni. – Haluatko sinä, että sinua rakastetaan, vaikka sinulla onkin tarve kontrolloida asioita? hän kysyi, ja jokin liikahti sisäläni.

Totta kai halusin. Ja haluan edelleen. Ei ole mitään syytä, miksi en voisi rakastaa itseäni suorittamisesta, perfektionismista ja kontrollintarpeesta huolimatta. Niiden kanssa. Rakastaa itseäni kokonaisena. Juuri sellaisena kuin olen.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Retkahdukset

WP_20140911_006En ole lähtenyt moneen vuoteen kauppaan pelkän herkun takia.

Joskus aikoinaan tein niin vähän väliä. Pahimmillaan sokerikierteeni oli 2002-2003 Irlannissa, jolloin söin useamman suklaapatukan päivässä. Verensokeri nousi hetkeksi, ja sain energiaa. Sen jälkeen verensokeri laski, ja tarvitsin lisää energiaa uudesta suklaapatukasta. Olo oli kamala.

Minut pelasti paikallisesta kirjastosta lainaamani homeopaatin kirjoittama kirja kroonisesta väsymysoireyhtymästä. En ollut kuullut sellaisesta koskaan aikaisemmin, ja mietin, olisiko siinä syy jatkuvaan väsymykseeni.

Kirjassa puhuttiin monesta väsymystä aiheuttavasta tekijästä, mm. ruokavaliosta. Siinä kuvailtiin hyvin tarkkaan, mitä sokeri tekee elimistössä ja miten se vaikuttaa ihmiseen. En edes muista enää muuta kuin sen, että sokeri kilpailee C-vitamiinin kanssa. Minulle jäi kuitenkin kirjasta sellainen tunne, että sokeri on myrkkyä. Siitä alkoi hyvin vähäsokerinen ruokavalio, joka on jatkunut näihin päiviin asti.

Muutin ruokavaliotani radikaalisti myös muissa suhteissa. Vaihdoin vaalean viljan täysjyväksi. Lakkasin syömästä eineksiä. Sillä oli vaikutusta. Makeanhimoni hävisi. Minulla oli paljon enemmän energiaa kuin suklaapatukoista voi koskaan saada.

Tänään huomasin käveleväni lähikauppaan ostamaan suklaata. En tiedä miksi. Saadakseni itselleni paremman olon. En ole tarvinnut suklaata tai muuta herkkua hyvänolontuomiseen pitkään aikaan. Pitäisikö minun huolestua?

En tiedä, pitäisikö, mutta lopputulos on, että en huolestu. Tiedän, että stressi, ainakin näin paha stressi, on väliaikaista. Tiedän, että se on jo tasoittumassa. Tiedän, että tämä ei johda uuteen burnoutiin.

Tiedän myös, mitä minun pitäisi tehdä. Ottaa kynä ja paperia ja alkaa kirjoittaa. Turvattomuudentunteesta. Ottaa selvää, mistä siinä on kyse. Tiedän, että kirjoittaminen auttaa minua luomaan uudelleen turvallisuudentunteen. En vain haluaisi tehdä sitä. Viivyttelen, koska joudun kirjoittaessani kohtaamaan epämukavia asioita.

Mutta tunnen itseni. Ennemmin tai myöhemmin kohtaan ne asiat joka tapauksessa. Nyt kuitenkin viivyttelen niin pitkään kuin voin. Osittain viivyttely on alitajuista, osittain tietoista. Toisaalta en ihan oikeasti jaksaisi kaivella taas sisintäni. Toisaalta taas tiedän, että pakottamalla ei tätä asiaa voi tehdä. Sisäistä työskentelyä ei voi suorittaa.

Onneksi.

Millaisia huonoja tapoja sinulla on, joihin palaat stressaantuneena? Retkahdatko yhtä pahasti kuin joskus ennen, vai onko sinulle syntynyt myös raja sille, kuinka alas vajoat?

Tulihan se sieltä!

Liekö sattumaa, että juuri kun aloin keskittyä sisäiseen rauhaan, ystävälläni ja Life Coach -opiskelijalla Jaana Mikkosella oli pitkästä aikaa aikaa valmentaa minua.

Halausten jälkeen istuimme kasvisravintola Gopalin pöytään, ja Jaana alkoi kysellä. Olinko ajatellut teemaa valmennukselle? Kyllä, stressi. Mitä asialle pitäisi tehdä? No, sano sinä, sinä se valmentaja olet, mieleni teki huudahtaa.

Mutta valmentajan tehtävä ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan saada ihminen kaivamaan ne itse sisältään. Tokihan tiesin sen pitkään Jaanan valmennuksissa käyneenä, mutta ei huvittanut yhtään kaivella omaa sisintä.

Ei siinä kuitenkaan muukaan auttanut, ja hetken kuluttua muistin taas valmennuksen arvon. Ei mennyt kauaakaan, ennen kuin tajusin, mistä tässä kaikessa oikein on kyse.

Siis tässä kamalassa stressissä. Neljän viikon univaikeuksissa. Keskittymisvaikeuksissa. Makeanhimossa. Todellisuuden pakenemisessa tv-ohjelmien pariin.

Vastaus on yksinkertainen, mutta niin kuin useimmat ihmiset, olen tehnyt viime aikoina kaikkeni peittääkseni sen itseltäni.

Minua pelottaa.

Tunnen oloni turvattomaksi.

Olen luonut työlleni turvallisen ympäristön, turvalliset olosuhteet. Mutta nyt kun haluan laajentaa, alitajuinen uskomukseni sanoo, että en ole enää turvassa. Että turva on vain pieni alue ympärilläni, ja sen ulkopuolella on kylmä ja pelottava maailma.

Minulta on aina puuttunut perusturvallisuudentunne, enkä edes tajunnut mistä olen jäänyt paitsi, ennenkuin 23-vuotiaana ystäväni alkoi puhua kyseisestä termistä.

Perusturvallisuus. Tuntea olevansa turvassa maailmassa, omassa elämässään.

Aloin tuntea ensi kertaa elämässäni turvaa lukiessani Keskusteluja Jumalan kanssa syksyllä 2005. Se oli uusi kokemus. Ihmeellinen.

Sen jälkeen olen alkanut luoda turvaa sisälleni ja ympärilleni, ja nähtävästi olen onnistunut siinä, koska olen uskaltanut luoda tämän työn itselleni tyhjästä. Opetella kymmenittäin uusia juttuja, joista en tiennyt aikaisemmin mitään. Ylittänyt rajojani pitämällä suoria videolähetyksiä netissä. Pitämällä kursseja Tampereella. Markkinoimalla omaa osaamistani, omaa työtäni.

Mikään niistä asioista ei ole ollut minulle itsestään selvää. Kaikki se on vaatinut valtavasti kasvamista. Valtavasti rohkeutta.

Rohkeus vaatii tietynasteista turvallisuudentunnetta. Rohkeus ei ole pelon poissaoloa, mutta se vaatii tietynasteista uskoa siihen, että on mahdollista onnistua.

Minä olen astumassa, taas kerran, johonkin uuteen. Entisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ei ihme, että on epämukava olo, että pelottaa ja stressaa. Se kuuluu asiaan!

Mutta onneksi minun ei tarvitse jäädä turvattomuudentunteen armoille. Minä voin luoda oman turvallisuuteni.

Yksi tärkeimmistä käyttämistäni välineistä elämän tietoisessa luomisessa on tietoinen tunnetyöskentely. Yksi tietoisen tunnetyöskentelyn osa-alue on haluttujen tunteiden luominen tyhjästä, ilman mitään erityistä ulkoista syytä.

Tavallaan turvallisuudentunteen luominen on minulle nyt helppoa, kun tajuan että juuri sitä tarvitsen.

Mutta vaatii jonkin verran keskittymistä ja työskentelyä tehdä turvallisuudentunteesta niin syvä, että minun on taas helppo ja ihana jatkaa eteenpäin. Tiedän siis ainakin yhden asian, johon keskityn parin seuraavan viikon aikana.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Stressinhoitovälineitä

Mitä voi odottaa päivältä, joka alkaa tukkeutuneella vessanpöntöllä, joka on täynnä sitä itseään? Että moni muukaan asia ei mene ihan putkeen…

WP_20140909_001Eilinen oli kaoottinen päivä, jonka aikana muistin taas yhden itselleni tärkeä sisäiseen rauhaan liittyvän asian. Minun pitää saada keskittyä yhteen asiaan kunnolla. Jos tulee koko ajan keskeytyksiä, tulee äkkiä myös stressiä.

Illalla korjailin päivän keskeytyksiä antamalla hiukan aikaa johonkin kivaan. Päällystin eteenpäin nojatuolia, joka muuttuu tylsän valkoisesta kauniin kukalliseksi. Nälkä oli jo siinä vaiheessa, ja iltapala-aika venyi myöhään, mutta siitä huolimatta tein päättäväisesti loppuun yhden vaiheen. Se auttoi, olo rauhoittui, ja tunsin olevani paremmin läsnä.

Millaisia asioita sinä tarvitset pystyäksesi tuntemaan sisäistä rauhaa? Sisäisen rauhan edellytykset voivat vaihdella ihmisestä ja ajankohdasta riippuen.

Tähän kysymykseen ei ole välttämättä helppo vastata. Emme aina tunne itseämme riittävän hyvin tietääksemme, mitä tarvitsemme. Jos nämä asiat eivät ole sinulle vielä selvillä, ala katsella itseäsi siitä näkökulmasta, mikä tuo sinulle sisäistä rauhaa ja mikä vie sinua siitä pois.

Niin kuin itsekin sain taas huomata, yksi rauhallinen viikonloppu mökillä voi auttaa, mutta tärkeintä on arjessa säännöllisesti toistuvat sisäistä rauhaa luovat teot.

Minulle tärkeitä stressihoitovälineitä on pysähtyminen esim. juomaan kuppi teetä, metsässä kävely ja tajunnanvirran kirjoittaminen. Stressaavimpina aikoina juuri nämä tietysti jäävät, jopa minulta, vaikka olen pyrkinyt vaalimaan löytämiäni hyvänolonvälineitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Eräs parhaimmista välineistä, jonka olen löytänyt, on joogan syvärentoutus. Sitä yritän tehdä taas päivittäin. Voit kuunnella 20 minuutin syvärentoutuksen ilmaiseksi täällä. Suosittelen, se on todella tehokas, varsinkin säännöllisesti tehtynä.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla


Valon ja rakkauden työviikko

WP_20140906_016Siis minähän en stressaisi läheskään yhtä paljoa, jos elämä suostuisi kulkemaan odotusteni mukaan, eikä heittäisi eteen yllätyksiä aina, kun stressi alkaa olla hallinnassa.

Niin kuin tukossa olevaa vessanpönttöä kun pitäisi päästä aloittamaan työpäivä. Tai korjausmiestä, joka haluaa tulla laittamaan tiskialtaaseen tiivisteitä juuri silloin, kun minun pitäisi valmistautua kaikessa rauhassa illan ryhmämentorointiin.

Viikonloppu mökillä oli rauhoittava, juuri sellainen jota tässä mielentilassa kaipaa. Makasin pitkään laiturilla katselemassa tähtiä ja melkein täyttä superkuuta.

Lauantaina makasin laiturilla auringonpaisteessa, melkein nukahdin siihen. Ihmeekseni pystyin pysähtymään ja rauhoittumaan. Ilman auringonpaistetta se olisi voinut olla vaikeaa.

Sunnuntaina iltapäivällä olin täysin valmis palaamaan kotiin.

Illalla aloin sitten jo tuntea stressin hiipivän mieleeni ja kehooni, kun piti avata tietokone, enkä saanut tehtyä suunniteltuja juttuja, kun nettiyhteys pätki. Stressi meni kuitenkin ohi, kun teimme miehen koneella yhdessä hänen joogasivujaan.

Innostuin sivujen teosta niin paljon, että menin liian myöhään nukkumaan. Minua ei enää nukuttanut, vaan pyörin ja pyörin. Tuli tuskastunut olo, joka oli minulle ennen hyvin tuttu. Ärsytys siitä kun en saanut unta ja ajatus siitä, miten väsynyt olisin seuraavana päivänä.

Positiivista on, että pääsin eroon tuskastuneesta tunteesta. Vuosien työskentely oman mielen ja tunteiden parissa on tuonut tulosta. Aamulla olin melko hyväntuulinen ja hyvinvoiva.

Ennen töiden aloittamista kuuntelin oman Valon ja rakkauden työviikko -harjoitukseni. Se aivopesi minut aivan eri mielentilaan, muistin taas millaista työnteko parhaimmillaan on, ja miten paljon työstä ja elämästä voi nauttia.

Lisää tukea ja inspiraatiota oman elämäsi tietoiseen luomiseen Oman Elämäni Luoja -postituslistalla